Onnellinen on nainen, joka ei kysy itseltään: Missä mekossa näytän parhaimmalta kun hän tulee, vaan: mikä mekko näyttää vähiten ryppyiseltä kun hän lähtee.    -Eva Seaberg-

^tuohon pitäisi siis pyrkiä! Taas yksi sunnuntai aluillaan ja eipä tässä ole mitään mainittavaa saanut aikaan viikonloppuna. Tai no lähes puoli sivua sain tekstiä lisää lopputyöhöni joten kai se on maininnan arvoinen asia. En ymmärrä miten voi olla niin vaikeeta saada itseään niskasta kiinni ja naputella se loppuun kun kaiken kaikkiaan on kyse ehkä noin kymmenestä sivusta. Toki se vie aikaa ja vaatii ajatustyötä, mutta ei ole kuitenkaan mikään järjetön urakka enää jäljellä. Oon yrittäny keksiä jotain palkintoa itselleni mikä motivois eteenpäin, mutta eipä ole vielä semmosta suurta elämystä tullu mieleen mikä sais näppiksen laulamaan.

Tietty tämä pieni möngertäjä masussa vie asiaa vähän eteenpäin koko ajan. Eli kevään aikana ois pakko saada koulusta paperit pois niin voin sitten täysillä keskittyä äitiyteen. Sairaslomalla ois ollu aikaa, mutta sillon ei käsi kestäny kirjottamista. Tai no kirjottelinhan mä sillonkin, mutta se tapahtui ykssormijärjestelmällä.. mikä on mulle tuskaa kun yleensä kuitenkin kymmenellä sormella naputtelen.

Mutta eiköhän tämä tästä etene, kukaan muu ei sitä puolesta tee kuitenkaan eli itsestä se sisu vaan on kaivettava.

Masusta puheen ollen, pikkuruinen liikkuu aina vaan enemmän ja enemmän. Vielä ei ole tuntunut kipeältä ne potkut/iskut mitä tulee, mutta kovasti oon siitä kuullu et loppuvaiheessa se ei enää tunnu mukavalta. Eilen tuli joku eläinohjelma jossa sanottiin et raskaanaolevan naisen paino lisääntyy keskimäärin 13 kiloa ja se takaa lapselle riittävän ravinnon määrän. Väitän kyllä vahvasti ettei tarvii semmosta kilomäärää, lapsihan ottaa tarvitsemansa ja loppu jää sitten äidille. Mulle on tainnu tulla 2 kiloa lisää ja todella toivon ettei paljoa enempää edes tulisi.

Tässä kokoluokassa vielä ylimääräset 10 kiloa ois rasitus. Tietenkin jos nainen on langanlaiha ennestään niin kilot ja muodot muuttuu paljon radikaalimmin kuin tämän kokoisella. En kyllä toisaalta ota mitään stressiä enkä todellakaan laihduta! Eli tulee mitä tulee ja ainakin rakenneultran mukaan pikkuruinen vastasi loistavasti viikkoja ja painoi jo melkein puoli kiloa!

Alkaa olemaan ankeata tämä käden lepuuttaminen. Jouduin taas hakeutumaan aamusta työterveyteen vaikka en todellakaan ole viikonloppuna tehnyt kädellä mitään erikoista. Missäköhän kunnossa tämä ois jos olisin oikeasti vaikkapa kutonu?

Huomenna on aamupäivästä sitten lääkäriaika ja saa nähdä pistävätkö kortisonipiikin. Semmosta mahdollisuutta miettivät aiemmin jollei muuten ala paranemaan. Mä en mielelläni käyttäis yhtään mitään lääkkeitä ja varsinkin nyt kun olen raskaana niin olen vieläkin epäluuloisempi. Toki on pakko miettiä myös siltä kantilta asiaa et käsi on saatava kuntoon. Ois karmeeta jos käsi/kädet olis tässä jamassa sitten kesällä kun pitäisi pienokaista kanniskella ja nostella. Eli sisulla vaan nyt sit mennään eteenpäin ja makaan kotona vaikka kaksi viikkoa paikallani jos se on ainoa tapa.

Torstaina olisi sitten edessä rakenneultra ja innolla sitä odotamme. Mies pääsee ekaa kertaa ultraan mukaan joten jännä paikka hänelle kaikin puolin. Pikkuruinen pitää semmosta jumppaa välillä mahassa ettei jää epäselväks liikkuuko hän vaiko ei. Mies tunsi eilen illalla ekan kerran potkut kun laitoin hänen kätensä oikeaan kohtaan tunnustelemaan.

Kaivoin pitkästä aikaa hyllystä Aki Sirkesalon levyn. Jotenkin nää biisit saa aina hyvälle mielelle, vaikkakin itse artistin kohtalo surettaa.

Taas tämmönen letkeä sairaslomapäivä edessä. Mitään isompaa en aio tänään puuhata ettei käsi rasitu. Toivottavasti maanantaina käsi on siinä kunnossa et pystyn palaamaan töihin. Toki jollei ole niin sitten on vaan pakko hakea lisää saikkua, en todellakaan halua et tuo äityy niin pahaksi et oon sitten kuukauden lepuuttamassa kättä.

Listasin eilen saamiamme vauvanvaatteita ja -tarvikkeita. Olen alusta asti ollu ehdottomasti sitä mieltä et otetaan tietenkin äitiyspakkaus. Eilisen laskelman jälkeen alkaa kyllä tuntumaan ettei ainakaan vaatteiden takia kannata pakkausta ottaa. Vaatteita on nimittäin jo nyt paljon. Ollaan saatu nuo ystäviltä käytettyinä.

Lisäksi tiedän et suku kun pääsee vauhtiin niin sitä lahjanyssäkkää alkaa satamaan joka ikkunasta ja ovesta. =) Äiti oli jo hommannu jonkun kassin mihin hän kuulemma laittaa ostoksiaan.. eli ainakin pari bodya on siellä jo odottamassa. Pitää varmaan antaa heille vinkkejä siitä mitä oikeasti puuttuu kun kuitenkaan eivät suostu siihen etteivät ostais mitään.

Näin sairaslomalla ollessa tulee kaikenlaisia ajatuksia ja yksi niistä oli näköjään blogin perustaminen. Olkapäässä on jonkinasteinen tulehdus joten pitää vaan lepuuttaa kättä ja antaa kylmähoitoa. Hieman takkuista kirjotella lähinnä vasemmalla kädellä kun on tottunut käyttämään molempia käsiä, mutta eipä tässä toisaalta ole kiire minnekkään.

Raskaus on edennyt hurjaa vauhtia kun vihdoin uskalsi alkaa luottamaan siihen, että tämä voi onnistua. Noin kolmen vuoden yrittämisen aikana kolme menetettyä mahdollisuutta on jättänyt jälkensä syvälle. Pelko siitä et edelleen voi jotain tapahtua on tietenkin olemassa, mutta onneksi vaavi liikkuu sen verran et tietää aina sillä hetkellä kaiken olevan kunnossa.

Makaroonilaatikko on valmis ja siivoiluakin olen hieman toiskätisesti harrastanut. Kaverini tulee viikonlopuksi kyläilemään joten pakko putsata pahimmat pölypallerot pois näkyvistä viimeistään huomenna.